K.J. Ståhlbergin aateperinnön vaalija

Säätiön nimi on omistettu yhteiskuntamme suuren eheyttäjän ja poliittisen vapaamielisyyden esikuvan, tasavaltamme ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin (1919 –25) muistolle. Ennen presidentiksi valitsemista Ståhlberg teki pitkän ja merkittävän virkamiesuran toimien mm. Suomen senaatin siviilitoimikunnan protokollasihteerinä 1898 –1903 (erotettiin virasta, koska ei hyväksynyt laitonta asevelvollisuuskutsuntaa), senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä 1905–07, Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorina 1908–18 sekä korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä 1918 –19. Ståhlberg toimi perustuslakikomitean puheenjohtajana vuonna 1917. Kansanedustajana hän oli neljään kertaan ja porvarissäädyn jäsenenä kerran. Presidenttikautensa jälkeen Ståhlberg oli arvostettu asiantuntija ja taustavaikuttaja. Hän julkaisi lukuisia teoksia.

Säätiön kotipaikka on Helsingin kaupunki ja toimialueena koko Suomi. Säätiön tarkoituksena on syventää kansalaisten tietoutta vapaamielisestä maailmankatsomuksesta sekä tukea pyrkimyksiä sivistyksellisen ja sosiaalisen kansanvallan jatkuvaksi kehittämiseksi. Tarkoitustaan säätiö pyrkii toteuttamaan harjoittamalla valistus- ja tutkimustoimintaa, järjestämällä esitelmä- ja koulutustilaisuuksia sekä harjoittamalla julkaisu- ja kustannustoimintaa. Säätiö tukee edellä selostettuja tarkoitusperiä toteuttavia opetuslaitoksia, yhteisöjä ja tutkijoita.

Säätiön perustaminen

Kun K. J. Ståhlbergin perillisiltä oli saatu suostumus perustaa hänen nimeään kantava säätiö, jätettiin oikeusministeriölle 8.5.1964 kahdeksan perustajajäsenen allekirjoittamat säännöt ja säädekirja, jotka ministeriö hyväksyi 9.6.1964. Säätiön perustajajäsenet ovat pääsihteeri Helge Halsti, filosofian maisteri Armi Hosia, professori Mikko Juva, filosofian tohtori Esa Kaitila, filosofian maisteri Irma Karvikko, toimitusjohtaja Harras Kyttä ja professori Veli Merikoski. K. J. Ståhlbergin Säätiö kokoontui ensimmäiseen kokoukseen 21.10.1964. Kokouksessa valittiin säätiö hallitukseen edellä mainittujen säädekirjan allekirjoittajien lisäksi valtiotieteiden tohtori Olavi Borg, diplomi insinööri Otso Lavonius ja valtiotieteiden kandidaatti Kyösti Skyttä. Säätiön hallituksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin professori Mikko Juva, joka hoiti tätä tehtävää vuoteen 1970. Säätiön puheenjohtajina ovat toimineet professori Esa Kaitila (1971–1974), yli-insinööri Otso Lavonius (1975–1984), sosiaalineuvos Helge Halsti (1985–1991), varatuomari Tuure Salo (1992–1999), oikeustieteiden ja valtiotieteiden tohtori Pekka Hallberg (2000–2020) ja vuodesta 2020 valtiotieteiden maisteri Matti Saarinen.

Säätiön hallitus

K. J. Ståhlbergin säätiön hallituksessa on kymmenen jäsentä. Puheenjohtaja on valtiot. maisteri Matti Saarinen ja varapuheenjohtaja valtiot. maisteri Terhi Nieminen-Mäkynen. Hallitukseen kuuluvat lisäksi yhteiskuntatiet. tohtori Sami Borg, tutkimusprofessori, fil. tohtori Mika Gissler, valtiot. tohtori Jenni Karimäki, valtiot. tohtori Sanna Kurronen, professori, oikeustiet. tohtori Jukka Mähönen, kasvatustiet. tohtori Risto Patrikainen, kulttuurituottaja Soili Pentikäinen ja valtiotiet. lisensiaatti Osmo Soininvaara.

Kunniapuheenjohtaja ja kunniajäsenet

Säätiön kunniapuheenjohtaja on oikeustieteiden ja valtiotieteiden tohtori Pekka Hallberg. Hän toimi säätiön puheenjohtajana vuoden 2000-2020. Korkeimman hallinto-oikeuden puheenjohtajana vuosina 1993-2012 työskennellyt Hallberg on kansainvälisesti tunnustettu oikeusvaltioperiaatteen tutkija ja luennoitsija.

Säätiön kunniajäsenet ovat professori Olavi Borg (1935-2020) ja kotiseutuneuvos Juha Eronen (1930-2025). Borg oli kansanedustaja, suomalaisen politiikan tutkimuksen uranuurtajia ja tunnettu vaalikommentaattori. Hän oli säätiön hallituksessa sen perustamisvuodesta 1964 alkaen vuoteen 2017 toimien pitkään säätiön varapuheenjohtajana ja tieteellisenä asiantuntijana. Eronen oli säätiön hallituksessa vuodesta 1993-2025. Haapajärvellä asuessaan hän vaikutti ratkaisevasti presidentti Ståhlbergin lapsuudenkodin säästymiseen purkamiselta ja sen vaalimiseen yleisölle avoimena museona.